Päivä 16. (jos pysyin laskuissa mukana)

Täällä sitä ollaan, uudella ruokavaliolla edelleen. Ihan hyvin menee, ei ole ollut tiukkaa lainkaan. Välillä haaveilen kana-barbequepizzasta ja Mäkkärin McWrapista, mutta en ylitsepääsemättömästi. Olen tosin luvannut itselleni, että kun on Liten tankkauspäivä (29.9., kalenterissani hyvin selkeästi merkittynä!), niin silloin tilaan Pizza Expressin kanabarbequen ja sillä sipuli. Olen sitä mieltä, omalla kohdallani siis, että liika fundamentalismi tappaa innon asiassa kuin asiassa. Mutta kun silloin tällöin antaa itselleen luvan höllätä, niin jaksaa taas jatkaa valitulla tiellä.

Kävin tänään ekan kerran tekemässä Liten salitreenin. Tähän asti olen kävellyt, pyöräillyt ja tehnyt Liten kotitreenin kaksi kertaa, mutta salille en ole tällä viikolla päässyt.
Treeni oli rankka, tosin ei ehkä niin rankka kuin olisi voinut olla, koska oli vielä vähän hakemista tekniikan ja painojen kanssa. Ensi kerralla jo suunnilleen tiedän millä painoilla mitäkin kannattaa tehdä, ja miten liikkeet suoritetaan. Lisäksi aikaa meni suorituspaikkojen kartoittamiseen, joidenkin liikkeiden kanssa oli vähän hakusessa, että missä ne kuuluisi suorittaa. Yhtä laitetta ei ollut Saluksella lainkaan, hack-kyykkyä en siis voinut tehdä. Tein smith-kyykyn sen sijaan, ja menihän sekin reisiin erittäin mallikkaasti. Olo oli hyytelöitynyt sen jälkeen, ja hetki piti keräillä itseään, että pääsi jatkamaan seuraavaan liikkeeseen. Oli aika pro-olo, kun ekaa kertaa elämässäni uskaltauduin sinne punttarin pyhimpään, eli vapaiden painojen, penkkien ja raa'an voiman alueelle. :D Ja toisaalta tuntui siltä, että kaikki katsoivat, että tuo eukko ei kyllä tuonne kuulu. :D No, opettelen kuulumaan ja pidän mielessä, että tuskin ketään oikeasti kiinnostaa, minkälainen eukko siellä itseään repii ja miten.

Mutta tärkeimpänä käteen jäi tieto siitä, että tuollainen raaka kunnon salitreeni on aivan mielettömän ihanaa! Nautin siitä ihan tosissani, enkä näe mitenkään mahdottomana, että jään koukkuun tuohon hommaan kertalaakista. Ainoa tuska tässä kunnon lihastreenissä on nuo latarit ja palkkarit. Treenijuomaa en vielä edes ostanut, se olisi ehkä ollut jo liian extremeä itsensä kiusaamista. Latarina otin siis Workout Shockia, ja en kyllä muista koskaan maistaneeni mitään yhtä kamalaa. Eilen jo sen juomista harjoittelin puolikkaalla annoksella ennen kotitreeniä, hitaana kidutuksena sen pikkuhiljaa lipittelin. Tänään sitten piti valmistaa kokonainen annos, mistä tuli litkua nelisen desiä, ja saada se alas. Ahdisti kuulkaa aivan pirusti. Mutta sitten nappasin nokasta kiinni ja huitasin litkun ykkösellä alas, ja sinne sujahti muutamassa sekunnissa. Ja antoi kyllä potkua treeniin ihan selvästi.
Palkkarina treenin jälkeen vetelin jo ajat sitten ostamaani Recovery mitälietä, suklaanmakuista hirvitystä. Litessä suositellaan käyttämään Fastin tuotteita, joko Recovery Feediä tai Whey+-valmistetta banaanin kanssa, mutta koska oli tuota toista myrkkyä kaapissa jo valmiina parisen kiloa, niin käytän nyt sitä. Maidon kanssa tuon kamaluuden sai vielä ihan kivasti alas, tuli melkein kaakao mieleen, mutta nyt se pitää vetää veden kanssa. Aivan kamalaa. Hyi. Mutta parilla huikalla taistelin voiton siitäkin. Mutta kyllä on niin hirveitä aineksia nämä, että todella pitää rakastaa treenaamista, että viitsii noita vedellä. Sen Shockinkin pitäisi maistua mustikalta, mutta kyllä oli mustikat kaukana tästä makuelämyksestä.