29. päivä ja yövuoroahdistus

Yövuorot. Yök.

Olen siis tällä hetkellä vielä hoitovapaalla, mutta teen keikkaa lastenosastolle jonne palaan tammikuussa taas kokonaan töihin, tosin osa-aikaisesti. Viime yönä tein yövuoron. Vihaan niitä. Ensinnäkin niiden kesto on osastollamme 12 h, ja toisekseen en osaa nukkua päivällä. Pystyn tekemään yhden yövuoron pysyen täysjärkisenä, mutta toinen yö tuntuu nykyään mahdottomuudelta. Siksi en ole aikoihin tehnyt kuin yhden yön kerrallaan. Mieluiten en tekisi niitä yhtään. Rakastan työtäni, mutta minua ei ole luotu tällaiseen rytmin sekoittamiseen. Nuorempana oli toisin, silloin 3-4 yötä meni ihan kivasti. Mutta nykyään en osaa nukkua päivällä ennen enkä jälkeen yövuoron. Pystyn vielä elämään sen kanssa, etten nuku päivällä ennen ensimmäistä yövuoroa, mutta kun valvottuani koko yön isken pään tyynyyn noin klo 8.30 eikä uni tule millään... Sen kanssa en pysty elämään. Tämän päivän yövuoron jälkeinen uni tuli ekan kerran kello 11, maattuani sängyssä reilut kaksi tuntia. Nukuin tunnin ja heräsin. Valvoin hetken ja nukuin puoli tuntia. Sitten taas valvoin, ja nukahdin vajaaksi tunniksi. Heräsin, valvoin ja nukuin vielä puolisen tuntia. Sitten ei uni enää tullut, joten nousin ylös. Olo on kamala. En pystyisi mitenkään tekemään toista yötä tähän perään. Niin ja huom, tuo uni jonka sain nukuttua, oli sekin unilääkkeen avulla... Että jep. Yövuorot eivät ole minun palani kakkua. Ja joo, kyllä muuten jää tämän päivän treenit niiiiiiin välistä.