35. päivän kunniaksi paljastelua

Aamulla kävin vaa'alla aikani kuluksi. 75,3 kg! Enää 300 g ekaan välietappiin. Otin sen kunniaksi kuvan alati pienenevästä mahasta. Hävytöntä paljastelua, mutta tässä se tulee:

34. päivä on treenipäivä

Nukuin taas vaihteeksi aivan hirveän huonosti. Olin sängyssä klo 22.30, nukahdin klo 1. Sen jälkeen nukuin 5,5 h kahdella vessareissulla. Yyh. No, olin joka tapauksessa eilen päättänyt että aamulla menen salille, ja niin tein. Vähän pisti päässä heittämään kova treeni näin väsyneenä, mutta hyvinhän se kuitenkin meni, sain lisättyä painojakin liikkeisiin. Ja kai tuo vähän piristikin, kun heti aamusta lähti hikoilemaan. Nyt tosin odotan jo ihan innolla kuopuksen päiväuniaikaa, että pääsee itsekin heittämään levyksi hetkeksi aikaa. Kolmelta pitää sitten jo lähteä pyöräilemään kärryn kanssa esikoista pianotunnille saattamaan ja postiin ja mitähän kaikkea.

Eilen ihmettelin olkavarsiin ilmestyneitä patteja. Hetken niitä hipelöin ja lihaksiksi totesin. Mistä lie ilmestyneet.

Lauantaina on tankkauspäivä. Lähden silloin kuopuksen kanssa kaverille Tampereelle yöksi, ja aion syödä ihan kaikkea mitä mieli halajaa. Suunnitelmissa on ainakin pizzaa ja popcornia, slurps. Pakko myöntää, että tulee tarpeeseen. Mitään erityisiä mielitekoja ei ole ollut, mutta jotenkin välillä on kiva herkutella ja saada vähän vaihteluakin. Muuten tämän projektin aikana on ollut tasan yksi luovutusfiilispäivä, ja se oli maanantaina. Väsytti, ulkona oli harmaata ja ankeaa, ja kroppa oikein huusi hiilareita. Mutta en sortunut, ja seuraavana päivänä oli onneksi taas ihan normaali olo.

Ja PeeÄs. Täällä on käynyt ihan hirveästi porukkaa viime päivinä, mutta kukaan ei kirjoita mitään. Saa kommentoida hei! :D

31. päivä, eli kuukausi kasassa, mittoja ja jotain iiihan muuta

Tänään taitaa olla projektia takana tasan kuukauden verran.

Tuloksiakin on tullut:

Paino: 75,7 kg (-0,4 kg, kokonaispudotus -2,8 kg)
Lantio 108 cm (-1 cm, kok. -4 cm)
Vyötärö 76 cm (-0,5 cm, kok. -6 cm)
Reisi 65,5 cm (-0,5 cm, kok. -4 cm)

Rinnan ympärys rintojen alta: 77 cm (+0,5 cm, kok. -0,5 cm)

Sitten jotain mikä ei laihduttamiseen ja kuntoiluun liity, mutta oli niin hauska juttu että päätin osallistua. Idean keksi LittleB blogissaan ja sen ohjeet löytyvät täältä. Tässä myös kopioituna lyhyesti:

Haastan mukaan kaikki jotka innostuivat ideasta ja kesän odottelusta! Olisi hauskaa seurailla muidenkin maisemia! Eka kuva siis tänään tai muuna valitsemanasi aloituspäivänä, seuraava sitten ensi kuussa samaan aikaan jne. Ja kohdeikkuna voi toki olla muukin kuin keittiön ikkuna, kunhan se on joka kuukausi sama. Ja seuraavien kuukausien kuvien yhteydessä olisi hauska nähdä aina aiemmat kuukaudet esim. kollaasin muodossa. 

Voi että, tästähän tulikin jännää, olisi jo ensi kuu! Ajatelkaa nyt, 10 kuvaa ja sitten onkin jo kesä!!

Tässä siis kuvaa etupihaltamme:

Kuukauden päästä sitten taas uutta kuvaa ja aloitan koostamaan näistä kollaasia.

30. päivän kunniaksi vartalokuvia

Tänään pääsin taas salille. Hetken kyllä harkitsin jättäväni väliin, sillä kurkku oli hieman kipeä. Mutta hyvin meni treenit, vaikkakin yövuorovalvominen tuntui vielä, rytmihäiriötä pukkasi prässissä, mutta meni ohi eikä takaisin tullut. Saattoi johtua siitäkin, että eilen jäi tajuttoman väsymyksen vuoksi päivällinen ja iltapala syömättä... Lisäksi askelkyykyissä iski kova kipu vasempaan etureiteen, tuntui samalta kuin venähtäneen lihaksen kipu. Eipä tuolla jalalla sitten juuri kyykätty. Muissa liikkeissä kipua ei tuntunut. Toivottavasti paranee pian.

Otin pukukopissa pari kokovartalokuvaa. Vyötärö on selvästi hoikistunut kyllä.

29. päivä ja yövuoroahdistus

Yövuorot. Yök.

Olen siis tällä hetkellä vielä hoitovapaalla, mutta teen keikkaa lastenosastolle jonne palaan tammikuussa taas kokonaan töihin, tosin osa-aikaisesti. Viime yönä tein yövuoron. Vihaan niitä. Ensinnäkin niiden kesto on osastollamme 12 h, ja toisekseen en osaa nukkua päivällä. Pystyn tekemään yhden yövuoron pysyen täysjärkisenä, mutta toinen yö tuntuu nykyään mahdottomuudelta. Siksi en ole aikoihin tehnyt kuin yhden yön kerrallaan. Mieluiten en tekisi niitä yhtään. Rakastan työtäni, mutta minua ei ole luotu tällaiseen rytmin sekoittamiseen. Nuorempana oli toisin, silloin 3-4 yötä meni ihan kivasti. Mutta nykyään en osaa nukkua päivällä ennen enkä jälkeen yövuoron. Pystyn vielä elämään sen kanssa, etten nuku päivällä ennen ensimmäistä yövuoroa, mutta kun valvottuani koko yön isken pään tyynyyn noin klo 8.30 eikä uni tule millään... Sen kanssa en pysty elämään. Tämän päivän yövuoron jälkeinen uni tuli ekan kerran kello 11, maattuani sängyssä reilut kaksi tuntia. Nukuin tunnin ja heräsin. Valvoin hetken ja nukuin puoli tuntia. Sitten taas valvoin, ja nukahdin vajaaksi tunniksi. Heräsin, valvoin ja nukuin vielä puolisen tuntia. Sitten ei uni enää tullut, joten nousin ylös. Olo on kamala. En pystyisi mitenkään tekemään toista yötä tähän perään. Niin ja huom, tuo uni jonka sain nukuttua, oli sekin unilääkkeen avulla... Että jep. Yövuorot eivät ole minun palani kakkua. Ja joo, kyllä muuten jää tämän päivän treenit niiiiiiin välistä.

28. päivä

Edelleen menee hyvin, ei ole paljon kerrottavaa. Projekti tuntuu helpolta, minkäänlaista luovutusmielialaa ei ole. Tykkään tästä tavasta syödä ja liikkua, ei oikeastaan edes tunnu että päällä on joku projekti. Tästä on vaan tullut tapa olla ja elää. Ensi viikonloppuna on tankkauspäivä, mutta taidan siirtää sitä viikolla eteenpäin, koska silloin on bileet. Tuntuu helpolta siirtää sitä, kun en ole muistanut koko päivää sen suuremmin edes odottaa.

Eilen sain ekaa kertaa kommenttia, että olen kaventunut. Tulipas kiva fiilis! Eilen kävin myös tekemässä viikon tokan salitreenin. Yritän huomenna ja sunnuntaina tehdä jäljellä olevat kaksi. Huomenna saattaa vaan tehdä tiukkaa, kun olen ensi yön töissä ja nukun yövuoron jälkeen aivan nayrettavan huonosti. Nyt varmaan vielä huonommin kuin normaalisti, sillä pakko myöntää että yöunet Lite on vienyt. Syytin ensin univaikeuksista aspartaamia (jonka poistaminen ruokavaliosta kyllä vähensi yöheräilyä) ja sitten Thyroxinia eli kilpirauhaslääkitystä, jota nyt toissapäivänä lääkäri sitten vähän vähensikin. Luin kuitenkin nyt Liten foorumilta monen muunkin kärsivän unettomuudesta Liten aikana, joten ehkäpä omakin valvominen johtuu ainakin osittain nyt tästä ruokavaliosta.

Sain muuten nyt lääkäriltä uudet migreenilääkkeetkin, kaikki peukut ja muut ulokkeet pystyssä nyt sen puolesta, että olisivat tehokkaat! Onneksi vaiva on nyt pysynyt poissa viimeviikkoisen episodin jälkeen.

Tässä vielä pari kuvaa.

Iltapala ja iltalukeminen:

Ja tätä ihmeteltiin lenkillä kuopuksen kanssa:

26. päivän aamupalanäyte

Tällaisia sitä tulee tätä nykyä popsittua. Mielenkiintoisen näköinen aamupalakokonaisuus, mutta hyvää on. Kruunataan stevialla, ja on namnam.

Vettähän pitää juoda nelisen litraa päivässä. Helppoa nyt kotona ollessa, mutta töissä hankalampaa, kesken elvytyksen kun ei pissalle lähdetä.

25. päivä, mittoja ja aamulenkkiä

Ohhoh. Kohta kokonainen kuukausi takana uutta elämäntapaa. Yllättävän nopeasti tästä on tullut ihan luonnollinen osa elämää. Ruokailut menee jo omalla painollaan, eikä ylimääräisyyksiä juuri koskaan tee mieli. Olo on hyvä ja energinen. Liikkuminen on kivaa, olen siihen ihan koukussa. Ei tarvitse pakottaa itseään salille, eikä edes aamulenkille. Tänään lähdettiin kuopuksen kanssa aamulenkille vähän ennen kello yhdeksää, saatettiin samalla esikoinen kouluun. Ihana kirpeä syysilma, aurinko paistoi ja linnut lauloi.

Löytyy täältä kaupungistakin siis luontoa, ihan läheltäkin.

Naureskelin eilen saliohjelmilleni. Toiset pitää hienoa treenipäiväkirjaa, salilla näin miehen jolla oli kirjat ja vihot, pelit ja pensselit, joihin kirjasi suorituksiaan. Omani näyttävät tältä:

No niin, ja ne mitat tältä päivältä:


Paino: 76,1 kg (-0,5 kg, kokonaispudotus 2,4 kg)
Lantio 109 cm (-0,5cm, kok. -3 cm)
Vyötärö 76,5 cm (-1,5 cm, kok. -5,5 cm)
Reisi 66  cm (-1,5 cm, kok. -3,5 cm)

Rinnan ympärys rintojen alta: 76,5 cm (+/- 0 cm, kok. -1 cm)

24. päivä alkoi treenillä

No niin.

Migreeni selätetty. Oli aika hurja ja kurja juttu tuo uudelleenaktivoituminen, ja lisäksi ne jälkimeiningit, mitä kunnon kohtauksesta seuraa. Kohtaus oli torstaina ja vasta sunnuntaina alkoi olla normaali olo. Ja sunnuntaina eli eilen uskaltauduin taas salillekin. En uskaltanut ottaa mitään latausjuomia, enkä myöskään palautusjuomaa, koska en lainkaan voinut olla varma, mikä kohtauksen aiheutti. Salitreeni meni hyvin, eikä mitään migreenejä tullut, joten tänä aamuna uskalsin aamusalin jälkeen napata palautusjuoman, eikä siitäkään tullut mitään. Ehkä ennen seuraavaa treeniä uskallan taas ottaa latarinkin, ehkä. Oli meinaan tänä aamuna jotenkin takkuista tuo treenaaminen. Lihakset oli ihan tukossa. Saattoi toki johtua siitä, että olin salilla jo 20 min heräämisestä, eli kroppa ei ehkä ehtinyt täysin herätä. Toinen syy saattaa olla lähestyvät kuukautiset, jotka kerää nestettä kroppaan ja turvottaa ja tekee kankean olon. Toisaalta hiilarivarastotkin oli varmaan melko tyhjät, koska vetäisin puuron vain 10 min ennen treeniä, ei siis ehtinyt imeytyä. No, treenasin kuitenkin ja ihan hyvin sain treenin kuitenkin tehtyä, olo vaan oli jotenkin tahmea.

Tänään olisi ollut mittauspäivä, mutta koska heräsin niin viime tingassa ja salille ehtiminen ennen miehen töihinlähtöä oli ihan siinä ja siinä, en ehtinyt vaa'alle ennen puuroa ja treeniä. Ja niiden jälkeen nyt oli enää  ihan turha vaakaa rasittaa. Niinpä taidan mittailla huomenna vasta. Myin muuten kehonkoostumusvaakani ja käytän kirpparilta löytämääni "rulla"vaakaa (mikä lie vieterisysteemi). Vaaka on melko tarkka, muttei tietenkään sadan gramman tarkkuudella, joten etsinnässä olisi tarkka digivaaka. Edellisen myin, koska se ei ollut tarpeeksi tarkka laihduttajalle.

Huomenna taitaa olla tauko salista, yritän saada huomenna tehtyä aamuaerobisen rattaita työntäen. On aika haastavaa päästä tekemään aamulla tunnin kävelylenkki tyhjin vatsoin. Jotta en pyörtyisi heikotukseen ja saisi armotonta päänsärkyä, lenkki pitäisi tehdä heti sängystä noustua. Mutta eihän se onnistu kun kuvioissa on myös tuo alle parivuotias taaperomuru. Ellei sitten sitäkin vie lenkille ennen aamupalaa. Saattaisi se niinkin onnistua, sillä aamupala ei murulle kuitenkaan maistu heti aamusta. Mutta se tuntuisi jotenkin... tökeröltä? Viedä nyt lapsi ulos ilman aamupalaa. No, kokeillahan sitä voisi kuitenkin. Ehkä se aamupalakin maistuisi meidän huonosyömäiselle pienen happihyppelyn jälkeen paremmin.

P.S. Ai niin. Jätin nyt aspartaamin kokonaan pois, ja oho, maha ei ole enää niin löysällä ja nukunkin taas paremmin. Toivotaan että aspartaami oli myös migreenin takana, ja migreenikin pysyisi nyt poissa. Kuulemma 10 % migreenipotilaista saa oireita aspartaamista.

21. päivä ja migreeniahdistus

Eilen tein treeni kolmosen, ja oli aivan superhyvä treeni. Jalat ja takamus sai kyytiä todenteolla. Uskaltauduin myös smith-laitteeseen ja se olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä. Mahtavaa tehdä kyykkyjä kun tanko pysyy koko ajan balanssissa ja voi keskittyä itse liikkeeseen.

Palasin treenin jälkeen kotiin kaikkeni antaneena mutta olo oli hyvä, ellei jopa mahtava. Hieman nälkä ehti treenin lopulla tulla, ja se on yksi epäillyistä syyllisistä pian seuranneeseen tapahtumaan: Olin juuri ehtinyt syödä ja käydä suihkussa treenin jälkeen, kun silmissä alkoi vilkkua ja vilistä. Pikkuhiljaa värisevät värikkäät ja vilkkuvat sahalaidat peitti puolet näkökentästä, ja kun ne alkoivat 45 min kuluttua poistua, tilalle tuli hillitön toispuoleinen särky. Viimeksi minulla on ollut tällainen aurallinen ja kova migreenikohtaus 7 vuotta sitten. Vuodesta 2005 eteenpäin migreenini on ollut laimeampaa ja auratonta. Otin migreenilääkkeen, mutta se ei tämän tyypin migreeniin auttanut lainkaan. Niinpä oli vaan kärsittävä. Ehdin kyllä miettiä kaikki mahdolliset syyt pahan migreenin uudelleenaktivoitumiseen, mutta varmahan en nyt voi olla mistään. Pelkään, että syy on rankassa salitreenissä, ja tämä syy olisi ehkä pahin mahdollinen. Rakastan salitreeniä, en ole missään määrin valmis luopumaan siitä. Toisaalta, onhan tässä treenattu kovia treenejä jo iät ja ajat, ja 99,9 % kerroista ilman migreeniä. Eli voisiko syynä sittenkin olla salitreenin aikana tullut nälkä? Jospa otan tästä lähin salille mukaan banaanin, ja syön jos tuntuu että tarvitsee?
Yksi syyllinen voisi olla Fitlinen Activize, jota otin ison annoksen ennen treeniä. Se laajentaa verisuonia, vaikutuksen tunsi pian sen nauttimisen jälkeen, kun ihoa alkoi kuumottaa ja kihelmöidä. Yksi syy saattaisi olla myös aspartaami. Olen nyt 3 viikkoa putkeen syönyt aamupuurossa 150 g aspartaamilla makeutettua mehukeittoa, jonka joka kerta olen puurooni hieman epäillen kaatanut. Jospa kroppa sai nyt tarpeekseen aspartaamista? Senhän on todettu aiheuttavan joillekin migreeniä, enkä koskaan aiemmin elämässäni ole sitä läheskään näin usein käyttänyt. Jätin nyt aspartaamin pois, aamupuuroon tulee enää pelkkiä oikeita marjoja.

Ja sittenhän tilasin eilen sen kanabarbequepizzan. Migreenin jälkeen kroppa vaati sitä, joten uskoin kropan käskyjä. Hyvää oli, eikä edes kaduta. Nyt taas jatkuu Lite-linja, pidettäköön eilistä siis tankkauspäivänä. Salille en kyllä uskalla nyt muutamaan päivään kun on migreenin jälkimainingit vielä päällä ja se tulee niin helposti uudestaan, jos sen jälkeen ei lepää.

17. päivä, Liteä takana 1 viikko (mittauspäivä)

Tänään on jo 17. päivä tätä projektia. Litekin on ollut käynnissä jo viikon verran. Aamu alkoi 4-jakoisen salitreenin toisella osuudella, rääkissä kädet ja olkapäät. Salilla olin jo klo 7.45, ja hyvin siinä heräsin treenatessa. Epäilen, että kädet on huomenna käyttökelvottomat tämän rääkin jäljiltä. Workout Shock aamutuimaan napattuna oli aivan kamalaa, piti psyykata itsensä ettei lentänyt laatta. Mutta onhan se tehokas aine kyllä.

Mittojakin otin tänään. Tässä tulee:

Paino: 76,6 kg (-0,7 kg, kokonaispudotus 1,9 kg)
Lantio 109,5cm (-1,5cm, kok. -2,5 cm)
Vyötärö 78 cm (-1,5 cm, kok. -4 cm)
Reisi 67,5 cm (-0,5 cm, kok. -2 cm)

Rinnan ympärys rintojen alta: 76,5 cm (-1 cm, kok. -1 cm)

Päivä 16. (jos pysyin laskuissa mukana)

Täällä sitä ollaan, uudella ruokavaliolla edelleen. Ihan hyvin menee, ei ole ollut tiukkaa lainkaan. Välillä haaveilen kana-barbequepizzasta ja Mäkkärin McWrapista, mutta en ylitsepääsemättömästi. Olen tosin luvannut itselleni, että kun on Liten tankkauspäivä (29.9., kalenterissani hyvin selkeästi merkittynä!), niin silloin tilaan Pizza Expressin kanabarbequen ja sillä sipuli. Olen sitä mieltä, omalla kohdallani siis, että liika fundamentalismi tappaa innon asiassa kuin asiassa. Mutta kun silloin tällöin antaa itselleen luvan höllätä, niin jaksaa taas jatkaa valitulla tiellä.

Kävin tänään ekan kerran tekemässä Liten salitreenin. Tähän asti olen kävellyt, pyöräillyt ja tehnyt Liten kotitreenin kaksi kertaa, mutta salille en ole tällä viikolla päässyt.
Treeni oli rankka, tosin ei ehkä niin rankka kuin olisi voinut olla, koska oli vielä vähän hakemista tekniikan ja painojen kanssa. Ensi kerralla jo suunnilleen tiedän millä painoilla mitäkin kannattaa tehdä, ja miten liikkeet suoritetaan. Lisäksi aikaa meni suorituspaikkojen kartoittamiseen, joidenkin liikkeiden kanssa oli vähän hakusessa, että missä ne kuuluisi suorittaa. Yhtä laitetta ei ollut Saluksella lainkaan, hack-kyykkyä en siis voinut tehdä. Tein smith-kyykyn sen sijaan, ja menihän sekin reisiin erittäin mallikkaasti. Olo oli hyytelöitynyt sen jälkeen, ja hetki piti keräillä itseään, että pääsi jatkamaan seuraavaan liikkeeseen. Oli aika pro-olo, kun ekaa kertaa elämässäni uskaltauduin sinne punttarin pyhimpään, eli vapaiden painojen, penkkien ja raa'an voiman alueelle. :D Ja toisaalta tuntui siltä, että kaikki katsoivat, että tuo eukko ei kyllä tuonne kuulu. :D No, opettelen kuulumaan ja pidän mielessä, että tuskin ketään oikeasti kiinnostaa, minkälainen eukko siellä itseään repii ja miten.

Mutta tärkeimpänä käteen jäi tieto siitä, että tuollainen raaka kunnon salitreeni on aivan mielettömän ihanaa! Nautin siitä ihan tosissani, enkä näe mitenkään mahdottomana, että jään koukkuun tuohon hommaan kertalaakista. Ainoa tuska tässä kunnon lihastreenissä on nuo latarit ja palkkarit. Treenijuomaa en vielä edes ostanut, se olisi ehkä ollut jo liian extremeä itsensä kiusaamista. Latarina otin siis Workout Shockia, ja en kyllä muista koskaan maistaneeni mitään yhtä kamalaa. Eilen jo sen juomista harjoittelin puolikkaalla annoksella ennen kotitreeniä, hitaana kidutuksena sen pikkuhiljaa lipittelin. Tänään sitten piti valmistaa kokonainen annos, mistä tuli litkua nelisen desiä, ja saada se alas. Ahdisti kuulkaa aivan pirusti. Mutta sitten nappasin nokasta kiinni ja huitasin litkun ykkösellä alas, ja sinne sujahti muutamassa sekunnissa. Ja antoi kyllä potkua treeniin ihan selvästi.
Palkkarina treenin jälkeen vetelin jo ajat sitten ostamaani Recovery mitälietä, suklaanmakuista hirvitystä. Litessä suositellaan käyttämään Fastin tuotteita, joko Recovery Feediä tai Whey+-valmistetta banaanin kanssa, mutta koska oli tuota toista myrkkyä kaapissa jo valmiina parisen kiloa, niin käytän nyt sitä. Maidon kanssa tuon kamaluuden sai vielä ihan kivasti alas, tuli melkein kaakao mieleen, mutta nyt se pitää vetää veden kanssa. Aivan kamalaa. Hyi. Mutta parilla huikalla taistelin voiton siitäkin. Mutta kyllä on niin hirveitä aineksia nämä, että todella pitää rakastaa treenaamista, että viitsii noita vedellä. Sen Shockinkin pitäisi maistua mustikalta, mutta kyllä oli mustikat kaukana tästä makuelämyksestä.

12. päivä ja flunssaa pukkaa

Tottakai heti kun saan käsiini Fitfarmilta saliohjelman, jota haluaisin heti lähteä toteuttamaan, tulee flunssa kylään. Niinpä täällä ei treenata nyt ollenkaan. Olen tehnyt kävelylenkkejä ja pyöräillyt ja eilen illalla tein Fitfarmin kotitreenin, mutta tänään on olo jo sen verran flunssainen, että nyt lienee parempi levätä ainakin muutama päivä. Harmittaa kovasti. Fitfarmin salitreeni vaikuttaa tosi hyvältä ja rankalta. Salilla pitäisi käydä 4 kertaa viikossa ja treenata ihan tosissaan ja hyvin pitkälti vapailla painoilla, ja se on aika uutta minulle. Laitteissakin saa kyllä jonkin verran räpiköidä, se on tutumpaa.

Ruokavalio on pitänyt hyvin. Vähän olen soveltanut ja jättänyt ruokia väliin, koska en ole päässyt liikkumaan kunnolla ja toisaalta tahdon pudottaa enemmän painoa kuin In Shape-ryhmän ruokavaliolla olisi mahdollista. Senttejä onkin jo kadonnut sieltä ja täältä, ja painokin ilmeisesti tulee hissukseen alaspäin. Huomasin, että jos tosiaan juon sen 4 litraa vettö päivässä mitä dieetissä suositellaan, paino lähtee vikkelämmin. Eli ilmeisesti ihan tosiaan läski tulee pissana ulos. :D

Toivon tästä nyt pysyvää elämäntapamuutosta. Laihduttaahan olen osannut kyllä ennenkin, mutta ongelma onkin ollut saavutetun painon ylläpitäminen. Jos nyt pääsisin sinne 60-65 kiloon, ja saisin siellä jotenkin pidettyä painoni, niin olisi aivan loistavaa. Olen noihin lukemiin päässyt pari kertaa vuosien varrella, mutta hyvin väliaikaisesti. 18-vuotiaaksi saakka painoin 55 kiloa ihan muutenkin tekemättä sen eteen mitään, mutta sitten alkoi nousukiito. 19-vuotiaana tullessani raskaaksi painoin jo 74 kg. Pari kuukautta raskauden jälkeen 20-vuotiaana olin taas 62-kiloinen. Sitten lihoin takaisin 74 kiloon, ja 22-vuotiaana sain taas painon 60 kilon tietämille. Mutta vain hetkeksi. Sieltä paino on pikkuhiljaa hivuttautunut ylöspäin niin, että 26-vuotiaana alkaessani odottaa kuopusta, painoin 79 kg. Ja se tuntuu nyt olevan se paino, johon helposti jämähdän jos en yhtään mieti mitä suuhuni laitan. Matkan varrella sairastuin myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, jonka piikkiin voin varmasti joitakin kiloja laittaa. Mutta kyllähän minä syönkin aivan liikaa. En karkkia, en pullaa, en sipsejä... Vaan ruokaa. Ihan vaan ruokaa. Aivan liikaa. Nyt kun olen vahtinut annoskokoja keittiövaa'an kanssa, miettinyt ruokien ravintosisältöjä ja säännöstellyt ruoka-aikoja, olen alkanut ymmärtää mistä kilot ovat tulleet, vaikka en herkuttelua liiemmin harrastakaan. Olen syönyt ihan hirveät määrät ruokaa. Etenkin hiilareita. Ja rasvaa juuston mukana. Olen puputtanut leipää järjettömiä määriä ja päällystänyt leivät paksuilla juustokerroksilla. Olen hylännyt kasvikset lautaselta ja korvannut ne pastalla tai riisillä. No, voi toisaalta miettiä, että onneksi en muuten ole niin herkkujen perään, koska jos olisin, painoni olisi varmasti kohonnut jo päälle 90 kilon.

Fitfarmin foorumin tsemppaaja Peku sanoi, että nyt ei kuitenkaan pidä miettiä miten painon saa säilytettyä, vaan miettiä miten painon saa alas nyt ja tässä. Sitten kun se siellä on, aletaan miettimään sitä jatkoa. Yritän pitää siitä ajatuksesta nyt kiinni, koska totta tosiaan, tulevan stressaaminen meinaa saada minut jo pohtimaan koko projektin järkevyyttä. Onko ideaa laihduttaa, jos kuitenkin pian taas lihoo? Niinpä en mieti sitä, vaan keskityn tähän päivään.

11. päivä ja aamupaino

Eilisen painonnousun jälkeen oli pakko käydä tänä aamuna vaa'alla. Ja kyllä se eilinen taisi olla yövuoroturvotusta, sillä tänään vaaka näytti 77,3 kg eli 0,7 kg vähemmän kuin eilen. Eilen meinasi melkein usko loppua tämän projektin suhteen, mutta nyt sain uutta voimaa tästä. Kokonaispudotus nyt 1,2 kg.

10. päivä ja Liten alku

Tänään alkaa Fitfarmin Lite-haaste. Niinpä ruokavaliokin muuttuu hieman. Vaihdoin viime hetkillä Weight Loss-ryhmästä In Shape-ryhmään, jossa treenataan kovempaa ja syödään reilummin, noin 1500-1800 kaloria riippuen siitä onko treenipäivä vai ei. Weight Loss olisi ollut alakarppaamista, ja se ei mulle sovi.

Aloitin Liten tunnin rivakalla kävelylenkillä rattaita työntäen. Salitreeni tulee olemaan neliosainen, ja suurin osa liikkeistä on mulle outoja. Veli onneksi bodaa, ja lupasi opastaa. Mutta en tiedä milloin pääsen salille, nyt meinaan pukkaa flunssaa. Harmittaa.

Kilotkin on tiukassa, toivottavasti ne nyt alkaisi pudota pikkuhiljaa. Liten aloitusmitat:


Paino: 78kg (-0,5kg)
Lantio 111 cm (-1 cm)
Vyötärö 79,5 cm (-2,5 cm)
Reisi 68 cm (-1,4 cm)

Rinnan ympärys rintojen alta: 77,5 cm

Olin kyllä viikonloppuna yövuorossa, se saattaa selittää pienen painonnousun.